Miksi innovaatiostrategia (2008) ei toteutunut?

Suomea varten valmistui uusi upea, entistä hehkuvampi innovaatioita edistävä strategia loppuvuonna 2008. Sen voi lukea täältä. Tasan vuosi sen jälkeen valmistui kansainvälinen raportti (Etlatieto), jossa todettiin, että tuo innovaatiojärjestelmä ei toimikaan. Se on tehoton ja kulut menevät muun muassa muualle kuin yrittäjille.

EtlaTieto uutisoi selvityksen syntyessä 28.10.2009:
Suomalainen tutkimus- ja innovaatio-järjestelmä on suurten uudistusten tarpeessa
Heikoiksi kohdiksi mainitaan:

1. Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on hajanainen ja heikosti kansainvälistynyt
2. Alueellinen ulottuvuus on vahva, mutta heikosti kansalliseen politiikkaan nivottu 
3. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka kokeilevampaan toimintatapaan ja riskinottoon
4. Yliopistouudistuksen jälkeen siirryttävä korkeakoulusektorin uudistamiseen 

Positiivista sen sijaan oli, että Suomessa on valmiutta tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän uudistamiseen. Hyvä vinkki ehdotuksessa oli mm. seuraava:

Suomen talous on monilla sektoreilla lähellä teknologian ja tuottavuuden eturintamaa, minkä vuoksi tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa tulisi siirtyä nykyistä enemmän kokeilevaan ja suurempaa riskinottoa sisältävään toimintatapaan.  

Kriittisiä arvioita kaivataan nyt meiltä kaikilta. Ainakin yrittäjiltä!
Nyt meillä kaikilla suomalaisilla on mahdollista palata tuon ohjelman pääpiirteisiin ja miettiä oliko suunnitelma jotenkin virheellinen. Jälkiarvion tekeminen on viisasta, sillä virheistä voimme tottakai oppia. Sitten kun tehdään seuraavaa innovaatiostrategiaa tai muuta kehitysohjelmaa, ei samoja virheitä kannata tehdä uudestaan. Virheet maksaa aina tavallinen kansalainen, sekä ne yrittäjät, jotka tunaroinnin takia eivät saakaan hankkeitaan käyntiin! Katson nyt olevani oikeutettu heittämään ensimmäisen kiven!

Kymmenen tärkeintä toimenpidekokonaisuutta (julkaistu 28.10.2008)
Seuraavassa 10 kohdan listassa sinisellä on kohdan nimi, sitten pienellä fontilla alkuperäinen seloste sille ja alinna perusfontilla kirjoittamani arvio 5.12.2009.

1) Uudistetaan valtionhallinnon konserniohjaus systeemisten uudistusten edelläkävijäksi maailmassa. 

Laajennetaan talouspoliittinen ministerivaliokunta valtiokonsernin strategisen johtamisen foorumina toimivaksi talous- ja innovaatiopoliittiseksi ministerivaliokunnaksi. Kehitetään hallitusohjelmasta entistä selvemmin systeemisiä uudistuksia tukeva strategisen tason asiakirja. Muodostetaan tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan suuntaamisen, seurannan, arvioinnin, ja yhteensovittamisen tueksi tutkimus- ja innovaationeuvosto, joka korvaa tehtäviltään ja kokoonpanoltaan suppeamman tiede- ja teknologianeuvoston. Luodaan kansallisten painopistevalintojen valmistelua ja ylläpitämistä varten ennakoinnin tuloksia hyödyntävä, läpinäkyvä ja laajasti vuorovaikutteinen prosessi.

Onpa kova tavoite - päästä heti edelläkävijäksi. Systeemisyydellä tässä tarkoitetaan varmaan (selosteen kohdan 4 mukaisesti) palvelujen kattavuutta kattamaan myös vähiten kehittyneet yhteiskunnan alueet. Toisaalta juuri todettiin arviossa, että kun Suomi oli ICT-alalla maailman kärkiyrityksiä v. 2000 (uusi mersu), nyt ollaankin tiputtu Viron ja Meksikon taakse vajaassa 10 vuodessa. Kehitys on mennyt väärään suuntaan. Systeemisuuden soveltamin saattaisi tässä korpimaassa maksaa liikaa, eikö kannata panostaa järkeviin kohteisiin, jotka tuottavat hyötyö?


2) Muodostetaan Suomeen uudistumiskykyisiä sisällöllisiä ja alueellisia osaamisen keskittymiä.

Kehitetään strategisen huippuosaamisen keskittymien vahvistumista ja vaikuttavuutta palvelevat rahoitus- ja toimintatavat. Luodaan kansallisten sisältövalintojen ja alueiden strategisten vahvuuksien pohjalta alueellisia innovaatiokeskittymiä, joiden toimintaympäristöt ovat maailmanluokkaa. Sovitetaan
yhteen erilaiset innovaatiotoiminnan keskittymille tarkoitetut rahoitusohjelmat. Käytetään osaamiskeskittymiä perustana Suomen houkuttavuutta lisääville kansainvälisille markkinointi- ja brändinhallintatoimille. 

Paikalliset keskukset voivat hajauttaa resursseja liikaa. EtlaTiedon arvion mukaan niitä ei saatu nivottua kansalliseen politiikkaan. Hajautus onkin poliittinen asia, joka kuohuttaa tunteita. Muutamat harvat asiantuntijat katoavat Suomessa hajautettuna ympäri periferiaa, kuka niitä enää tavoittaa...

3) Uudistetaan kasvuyrittäjyyttä edistävä rahoitus- ja palvelujärjestelmä yrittäjä- ja sijoittajalähtöisesti toimivaksi selkeäksi kokonaisuudeksi. 
Kohdennetaan osa yrityspalveluista ja yrityshautomotoiminnasta valikoidulle joukolle nopeaa kasvua tavoittelevia yrityksiä. Kehitetään kasvuyritysten palvelujärjestelmää kokonaisuutena siten, että julkisten toimijoiden roolit ja tarjoamat muodostavat selkeän kokonaisuuden. Kannustetaan verotuksen keinoin kokeneita pääomasijoittajia ja liiketoimintaosaajia sitoutumaan nopeaa kasvua ja kansainvälistymistä tavoittelevien yritysten kehittämiseen. Edistetään uusilla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimintamalleilla työeläkeyhtiöiden ja ulkomaisten sijoitusyhtiöiden riskipääoman hakeutumista alkaviin suomalaisiin innovatiivisiin yrityksiin.

Hyvä ajatus edistää kasvuyrittäjyyttä, mutta onko toteutunut? Ahtisaari-luennossaan Jyväskylässä Jorma Ollila arvioi, että Suomessa on vähänlaisesti kasvuyrittäjiksi halukkaita.
Parasta kasvupolitiikka olisi kuitenkin mielestäni orastavan kasvun tukeminen. Olisi huomattava hiljaiset signaalit, jotka nousevat esimerkiksi uudesta tutkimustiedosta tai huipputeknologiasta. Nyt Suomessa ei ole minkäänlaista strategiaa hiljaisten signaalien edistämiseen. Aivan uusia ideoita ei huomioida, sillä aluksi yrityksellä pitäisi olla jo toimiva johto, toimiva verkosto, asiakkaita ja joku demotuote tai vastaava. Nämä kynnykset, joita mm. Tekes asettaa, ovat liian kovia. Niinpä ei pääse syntymään hankkeita edes sille tasolle, että voitaisiin miettiä ovatko ne mahdollisia kasvuyrityksiä vai eivät.

4) Luodaan ja hyödynnetään uusia, yrityksiä ja muita yhteisöjä laajasti innovaatiotoimintaan houkuttelevia kilpailu- ja markkinakannusteita.
Lainsäädäntöä ja toimintaympäristön arkkitehtuuria uudistetaan innovaatiotoimintaa mahdollistavaksi ja siihen kannustavaksi. Julkisten hankintojen periaatteita ja käytäntöjä kehitetään innovatiivisten ratkaisujen kysyntää lisäävään suuntaan. Kehitetään olemassa olevia julkisia ohjelmatoiminnan ja rahoituksen muotoja ja suunnataan niitä innovatiivisten ratkaisujen kysynnän lisäämiseen.

Kannusteilla ei ole merkitystä, jos innovaatiopolitiikka ei ole alkupäässä kunnossa. Odotteleva passiivinen asenne pitäisi saada pois virkamiestaholta. Jokaisen konsultin pitäisi olla halukas paneutumaan mahdollisen asiakaan ideaan omatoimisesti. Kasvanut kiinnostunut ilmapiiri on yksi hyvä ja ilmainen tapa aloittaa uusia hankkeita.

Suomen verotus on alkavia yrittäjiä kohden niin rankkaa nyt, että parannusta pitäisi kyllä saada. On kohtuutonta, että yrittäjä joutuu maksamaan pitkälle samat verot kuin tavallinen palkansaaja ja vaikka saisi yrityksensä miljoonatason liikevaihtoon, hän ei siltikää voi hyötyä menestyksestä senkään vertaa kuin sijoittaisi saman rahan jo valmiiseen bisnekseen. Siten omaan yritykseen sijoittaminen ei ole järkevää. Siten tuossa tavoitteessa 4 on paljon järkeä, mutta en tiedä tuliko siihen tässä muutoksia.

5) Päivitetään kansallinen asiantuntija- ja rahoituspalvelujen kokonaisuus kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan tarpeisiin. 
Päivitetään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan asiantuntijapalvelujen ja julkisten rahoituskannusteiden järjestelmä vastaamaan kysyntä- ja käyttäjälähtöisen lähestymistavan tarpeita. Luodaan uusia toimintamuotoja ja kannusteita aidosti kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan edellyttämän laajapohjaisen vuorovaikutuksen tueksi.

Tässä on mielstäni menty väärään suuntaan. Innovaation käsitettä on lavennettu kattamaan nakkikoppitoiminta ja mikä tahansa, missä kysynnästä syntyy uutta "kuohuntaa". Aito kysyntälähteisyys (kysyntäimu) pudottaa ehkä teknologiayritykset (teknologiatyöntö) kokonaan pois. Muualla on toisaalta sanottu (esim. Mannermaa: Hiljaisista signaaleista uusi tulevaisuus), että jatkossakin menestystä tulee nimenomaan teknologian avulla. Tuo kysyntälähtöisyys pudottaa myös perustutkimuksen pois, sillä eihän huippututkimukselle ole heti alussa kysyntää, se on joukko uusia teorioita ja parhaimmillaan tuottaa vasta mahdollisia kysymyksiä tutkijalleen.

Tuosta kuvauksesta saa käsityksen, että ensin kehitetään järjestelmä. Mutta eikö aktiivisuutta kannata painottaa viedä keksijöiden ja yrittäjien suuntaan. Järjestelmät eivät luo innovaatioita vaan yksilöt.

6) Kehitetään Suomeen laajasti innovatiivisuuteen kannustava oppimisympäristö. 
Kehitetään koulutusjärjestelmäämme niin, että se vahvistaa yleistä osaamistasoa ja tukee erityislahjakkuuksien kehittymistä. Tuodaan kansainvälisyys,
vuorovaikutustaidot, yrittäjyys, luovuus ja innovatiivisuus opetuksen ytimeen. Synnytetään Suomeen kansainvälisesti huipputasoinen oppimisen kehitysympäristö. Lisätään kannusteita ja mahdollisuuksia ennakoivaan kouluttautumiseen ja jatkuvaan oppimiseen työelämässä.

Ehkä yliopistoissa on tehty oppimisympäristöjä. Yrittäjäkoulutusta niillä varmaan on, samoin jo koulussa saatetaan opetella yrittämisen aakkosia.

7) Kehitetään tutkimus- ja korkeakoulujärjestelmästämme kansainvälisesti kilpailukykyinen osaamisten ja innovaatioiden kehitysympäristö.
Vahvistetaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimuskapasiteettia ottaen huomioon kansallisen innovaatiopolitiikan painopisteet. Toteutetaan valmisteilla oleva yliopistouudistus ripeästi ja organisoidaan laajemminkin tutkimuslaitokset ja korkeakoulut merkittävästi nykyistä suuremmiksi, johtamiseltaan, muutoskyvykkyydeltään, resursseiltaan ja hallinnoltaan moderneiksi kokonaisuuksiksi. Tiivistetään yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä. Uudistetaan yliopistojen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää tukemaan vuorovaikutusta yliopistojen, elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan välillä.

Keskusjohtoisuus ei ole ainoa tapa kehittää. Yliopistoissa opiskelevat näyttävät saavan helposti rahoitusta innovaatiohankkeilleen - eri lähteistä. Saisivatpa yrittäjät yhtä helposti. Mutta miksi ei voitaisi yhdistää yrittäjien ja yliopistojen ihmisten potentiaalia ja rahoitusmahdollisuuksia?

8) Korjataan henkilöverotus ja muut Suomen houkuttavuutta oleellisesti heikentävät tekijät kilpailukykyiselle tasolle. 
Julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyönä selvitetään ja korjataan heti sellaiset toimintaympäristön puutteet, jotka haittaavat osaajien laajamittaista hakeutumista ja sijoittumista maahamme. Luodaan kansainvälisten parhaiden käytäntöjen mukainen, aktiivinen maahanmuuttopolitiikka osaamis- ja työperusteisen maahanmuuton vauhdittamiseksi.

Tästä oli edellä jo puhetta. Yrittäjä joutuu maksamaan kallista ansiotuloveroa pitkät ajat, vaikka joutuu kokemaan riskit ja elättämään joukkoa työntekijöitä. Riskejä ja tuloja ja veroja pitäisi tarkastella kokonaisuutena siten, että mikään osapuoli ei joudu liian ahtaalle. Tässä olisi valtiolla venymisen paikka, mutta riittääkö poliittista tahtoa?

9) Kehitetään suomalainen johtamiskoulutus kansainvälisen huipun tasolle. 
Kehitetään suomalaista johtamiskoulutusta sekä suomalaisten yritysten ja julkisten yhteisöjen johtamisosaamista, erityisesti muutosjohtamiskyvykkyyksiä, systemaattisesti ja laaja-alaisesti kohti parasta kansainvälistä tasoa.

Kun tunnetaan suomalaisten luonteenpiirteet, tuo esitys tuntuu vähän hurjalta. Mistä saisimme johtamisoppia, Tuntemattomasta sotilaastako? Parasta johtamista pitkän päälle on avoimuus ja rehellinen luonne. Nokian tarinassa olisi opittavaa. Voiko johtamista kouluttaa kouluttamalla, vai pitääkö se itse oppia käytännössä?
Suomalaisten perusasenteet huipputason johtajiksi eivät ole kovin hyvät. Asenteet pitäisi ensiksi saada paremmiksi. Toisaalta talouslama aiheuttaa omat hankaluutensa useimpiin henkisiin ponnisteluihin tänään.

10) Mukautetaan innovaatiopolitiikan toteuttajien strategiat ja toiminta kansallisen innovaatiostrategian perusvalintoihin. 

Toteutetaan kansainvälinen arviointi nykyisten politiikkapäätösten, toimintamallien, rakenteiden ja resursoinnin yhteensopivuudesta kansallisen innovaatiostrategian keskeisten teemojen ja tavoitteiden kanssa. Uudistetaan toimijoiden roolitus ja strategiat siten, että ne muodostavat kansallisen innovaatiostrategian perusvalintoja palvelevan kokonaisuuden.

Tämä kuulostaa DDR:n meiningiltä! Ei kai meille tule pakko-ohjausta jostakin.Tuo kansainvälinen arvio saatiin, mistä edellä pienellä mainittiin, mutta roolitusmuutokset ja strategiamuutokset eivät menneet perille. Jatkuva strategioiden muuttaminen ei auta. Aivan ensimmäiseksi painopisteitä kehitysohjelmien laadinnassa ja hankkeiden ja rahoitusten priorisoinnissa pitäisi muuttaa niin, että se harvinainen voimavara, mistä innovointi lähtee, saisi äänensä kuuluville jo suunnitteluvaiheessa. 
Pahimmassa tapauksessa hyöty menee konsulteille, jotka ovat tietynlaisia välietappeja koko prosessissa, mutta eivät itse ole mitenkään strategisessa asemassa.



Yhteenvetoa, miksi ohjelma ei näytä onnistuneen
Syitä miksi ohjelma ei ole alkanut toteutumaan:

• Ohjelman laatijoissa ei ollut "oikeaa yrittäjää", joka olisi tällä alueella todellinen asiantuntija, siis kysyntätilanteessa tätä järjestelmää kohtaan. Näin ei ole saatu dialogia. Jos ohjelmatyöryhmässä on Nokian edustaja (teknologiajohtaja) ja joku muotoilujohtaja, mainostoimiston edustaja ja toistakymmentä virkamiestä, tuo osanotto jo on viemässä ohjelmaa byrokraattiseen suuntaan - poispäin yrittäjistä ja keksijöistä.
• Hanke oli liian keskusjohtoinen, ylhäältä ohjattu.
• Verotusmuutoksia ja muutoksia kannustimiin ei ole Suomessa mahdollista tehdä, koska eri poliittisilla puolueilla on näkemyksensä, joiden muuttuminen vie 10 vuotta, jopa kymmeniä vuosia.
  

Jorma Ollilan kanssa samaa mieltä

Olin eilen (1.12.) Yliopistolla kuuntelemassa Jorma Ollilan esitystä: Uudistummeko vain kriisien kautta? Se oli monipuolinen esitys ja pohjautui totuudenmukaisiin lähtötietoihin Suomenkin osalta, sillä juuri on saatu aikaan kaksi merkittävää raporttia Suomen tilasta: 1) tutkimuksen tila Suomessa (Akatemia) 2) innovaatiojärjestelmän tila (kansainvälinen selvitys). Olen kommentoinut näitä aiheita aiemmin tässä blogissa:

• Suomalainen tutkimus- ja innovaatio-järjestelmä on suurten uudistusten tarpeessa 

• 
  
  
  
  

  Tieteen taso Suomessa, Akatemia selvitti  

  Ajaako Suomi käytetyllä IT-mersulla
  

  
  
  
  

IT-puolikin on kauttaaltaan retuperällä kuten tuo IT-mersujuttu kertoo. Tarttis tehdä sille IT:llekin jotakin, muta sehän juuri on tutkimukseni alaa, saisinko kenties yhteistyökumppaneita?

Elvytys ja Hallituksen päämäärät
Olen Ollilan kanssa samaa mieltä lähes kaikesta paitsi Hallituksen suorittaman "elvytyksen" tehosta. Itse asiassa Hallitus ei ole elvyttänyt paljoakaan vaikka Katainen niin väittää. Se on vain jatkanut verohelpotuksia, jotka se valitsi strategiakseen ns. hyvänä aikana, ennen vuoden 2008 kesää. Suorittamalla yhä lisääntyviä tulonsiirtoja passiivisille suurituloisille tämä raha menee hukkaan, sillä se ei tule tehokkaaseen käyttöön, niinhän Ollila tuossa puheessaan totesi, että Suomessa ei ole sellaista kasvuyritysmenttaliteettiä mitä tarvittaisiin: varakkaat jäävät omaan tyytyväisyyden tilaansa, ja sijoittavat pääomansa varman päälle tukeviin kohteisiin tai viihteeseen tai kansakunnan menestymisen kannalta turhanpäiväiseen kulutukseen.

Lesonen ja Jegoroff Oulussa ja muutamat Elektrobittiin siirtyneet johtajat ovat harvoja poikkeuksia.


Matalan infran rakentaminen ei ole sellaista elvytystä, että se Suomea pelastaisi uhkaavalta taantumalta. Korkeintaan se parantaa tietyn ammattiryhmän (tien rakentajat) tilannetta vuoden tai pari. Sitten on tierahat ja siltarumpurahat syöty, ja valtion kirstun pohja ammottaa entistä tyhjempänä - mutta on komeat sillat ja pitkästi uutta asfalttia - aivan entisen tien vieressä.

Parempi esitys elvytykseksi: Jos elvytysrahaa ohjataan pitkän tähtäimen kehitykseen juuri oikeaan kohteeseen sellaiseen tarpeeseen, missä yrittäjä tai tavallinen yksilökin on jatkamisen kannalta tiukassa tilanteessa, hän voi 100 euron summallakin maksaa yhden suorituksen, velan tai vipin pois ja näin tämä sen saanut taho (toinen samanmoinen) voi taas maksaa rästinsä pois ja näin sama satanen voi kiertää lähipiirissä moneen kertaan. Silloin valtion satsauksen takaisinmaksuaika on todella pieni ja liikevaihtoa syntyy moninkertainen määrä siihen verrattuna, että valtiovarainministeri työntää sen rahan sellaiseen taskuun, jossa se sekoittuu muiden rahojen joukkoon, eikä tuota kenellekään mitään lisäarvoa. Tämä on maalaisen matematiikkaa, mutta se toimii monin verroin paremmin kuin perustelemattomat väitteet veroelvytyksen tehoista (on silläkin tosin marginaalista vaikutusta).

Odottelun aika on ohi
Itseasiassa Ollilan arvio odottelusta ja paikaallaanpolkemisesta liittyykin juuri Hallituksen tehottomaan investointipolitiikkaan, siltarumpupolitiikkaan. Eikö Hallituksella todella ole järkeä miettiä tärkeämpiä asioita kuin ajo-opetuksen asennekasvatus? Hallitus puuhastelee paljon täysin arvottomien asioiden parissa. Missä ovat teot ja suunnitelmat lamasta nousemiseksi?

Ollilan kommentteja tutkimuspolitiikasta ja yliopistojen tilanteesta
Oikein hyvä kun tämä kritiikki tuli esille tällä foorumilla. Mielestäni yliopistojen ohjelmat tutkijoiden liikkumisen edistämisestä ovat lähes arvottomia. Sitäpaitsi näihin Fullbright- ja EU-vierailupaketteihin on lähes mahdotonta päästä, jos on toisinajattelija tai verkostojen ulkopuolella, vaikka olisi huomattavasti kokeneempi ja osaavampi kuin "junorit". Nehän ovat nuorisoa varten. Usein niissä on ikärajoitteet ja kohtuuttoman paljon esteitä, jotka nimenomaan estävät siirtymisen kansainvälisiin tutkimuskeskuksiin. Onko esteet tehty rajoittamaan tasoa? Jos näin, millä tasoa mitattaisiin, artikkelien määrälläkö?

Tutkijanvaihto-ohjelmat ovat turhan byrokraattisia. Eihän se edes maksaisi paljoakaan, jos henkilö A menee paikasta B paikkaan C ja sieltä tulee henkilö D hänen tilalleen vähäksi aikaa? Olisin itse halukas sellaiseen, mutta minulla ei ole edes paikkaa B mistä lähteä. Olen toisinajattelija ja siksi kukaan ei ole pistänyt tikkua ristiin tutkijanurani edistämiseksi. Ei mitään! Näin siitä huolimatta, että tulokseni ovat Suomen oloissa poikkeukselliset kymmenienkin vuosien perspektiivillä. Tutkimukseni avaisi reittejä ohjelmistojen luotettavuuden parantamiseen ja auttaisi monipuolisesti jatkuvasti lisääntyvän avoimen koodin bisneksessä. Tässä olisi tutkittavaa pilvin pimein.

Yrittäjyyden edistämisestä
Suomessa tosiaankin pyhäpuheissa kannatetaan yrittäjyyttä, mutta kun tekojen aika tulee, kelkka kääntyy korporaatoiden puolelle. Tästä ministeri Pekkarinen sanoikin Innovaatioraportin julkistamistilaisuudessa: erilaiset byrokratiatahot ja konsultit ovat imeneet sijoitetusta noin miljardin euron potista 70% ja yrittäjille on jäänyt rippeitä. Miten se näin pääsi käymään? Eikö herttanen sentään kannattaisi panostaa juuri niihin harvoihin schumpeteriläisiin yrittäjiin, jotka ovat persoonallisuuksia ja erottuvat harmaasta massasta, ovat koulutettuja, lahjakkaita ja eteenpäin pyrkiviä?



Suhtautumisen yrityskonsultteihin on muututtava yritysmielisempään suuntaan

Konsultit tulevat ja menevät. Heidän varaansa ei koskaan saa rakentaa mitään strategiaa - ei kunnallistaloudessa eikä yrityksissäkään - ei myöskään innovaatiopolitiikassa.  Valitettavasti tämän viestin saaminen perille on hankalaa - heillähän on näppinsä pelissä jokaisessa välissä. Ollila ei puhunut konsulteista mitään, mutta hänen asenteestaan kävi selville, että hän arvostaa juuri yrittäjiä, William Baumolin tapaan. Heille on mahdollistettava sileämpi eteneminen, riskien jakaminen, motivointi uusilla palkkiomalleilla sekä se, että epäonnistumisiakin on voitava hyväksyä, sillä juuri niiden kautta voidaan arvioida missä järjestelmämme toimii ja missä ei. Epäonnistujalle on sallittava uusi mahdollisuus.


Perustutkimuksen edistäminen soveltavan tutkimuksen sijasta
Ollila esitti, että soveltava tutkimus ja perustutkimus eivät ole toisiaan poissulkevia tapauksia. Näkisin asian toisin pienessä Suomessamme, jossa on pienet budjetit. Itseasisassa IT-tutkimuksen ympärillä muutaman vuoden pyörittyäni en ole löytänyt yhtään IT-puolen perustutkimusprojektia koko Suomesta. Onko niitä? Ne on varmaankin kuopattu syvälle, jotta saadaan mellastaa asiakasyritysten kanssa suoraan. 


Jokainen voi päätellä kuuluuko oma kiinnostusalueeni perustutkimukseen vai ei, vaikkapa katsomalla blogiani. Olen tietoisesti etsinyt kaikkia rajapintoja symbolisesta analyysistä suhteessa koko tietojenkäsittelytieteeseen (core computer science). Tämä vastaa juuri sitä, mitä Jorma Ollila tarkoitti kun hän sanoi, että perustutkimukselle on ominaista se, että osataan esittää oikeita kysymyksiä. Blogillani on jo lähes 500 kävijää ympäri maailman. Merkillistä vain on, että Suomesta ei löydy sellaisia, joilla olisi aikaa perehtyä. Tuo blogin aihe (mallin tarkastuksen osalta) menee kahdenkin suomalaisen yliopiston tutkimusalueelle, mutta ne eivät ole kommentoineet. Voisi päätellä, että ne eivät siis harrasta perustutkimusta, kun eivät kommentoi. Ne eivät etsi perustutkimuksen tapaan kysymyksiä ja vastauksia - yhdessä muiden tutkijoiden kanssa kuten tieteessä pitäisi tehdä. Muutkaan suomalaiset yliopistot eivät kommentoi, vaikka olen ilmoittanut blogin hienoista mahdollisuuksista edistää tiedettä uudella tavalla. Ne eivät edes odota, että joku voisi ottaa heihin yhteyttä.



Yksilöiden arvostamisesta
Ollila on selvästi yksilöiden puolella organisaatioiden sijasta. Yliopistot ovat erikoisella tavalla yhteisöllisiä: ihmiset niissä ovat tasostaan riippumatta hyvinkin yksinäisiä, vaikka ympärillä hyörii tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Sanoisin, että yliopistoissa olisi hirveä potentiaali, jos oppisivat vielä ajattelemaan yhdessä ja oppisivat edistämään toistensa työtä.  Voitaisiinko pyytää takaisin ripaus Sokrateen henkeä: dialogia ja asiallisen keskustelun taitoa? 

Olen saanut mahdollisuuksia keskustella tieteestä pelkästään ulkomaan matkoilla (ei Suomessa). Konferensseissakaan keskustelu ei toimi aina kovin hyvin, mutta viimeksi Denverin SLE-konferenssissa oli erittäin hyvää keskustelua Core computer science:sta. Pohjustuksena keskustelulle minulla oli esittää uusi kirjani, siten kaikki tunsivat motiivini kun pääpuhuja Bezivin otti sen esille esitelmänsä aikana.



Johtopäätöksiä
Uskon itse, että Ollilan persoonalla on ollut suuri vaikutus Nokian nousussa maailman mahdiksi, vaikkakin yleensä juuri alaiset ovat ne, jotka varsinaisen työn tekevät. Harvoin tapaa yhtä inhimillistä ja asiallista johtajaa, jolla on jalat maassa, mutta joka silti näkee pitkälle tulevaisuuteen. 

90-luvulla Nokian pääarvoja oli toisen ihmisen kunnioittaminen. Se loi luottamuksellisen ilmapiirin ja mahdollisti huikean kasvun vuodesta vuoteen. Tänään tilanne taitaa olla sielläkin karumpi, taidetaan olla lähempänä selviytymistaistelua sielläkin...

Voisimmekohan oppia nyt Nokia sagan alkuvaiheista?

Kaksi todella kallista hanketta, tuottavatko hyötyä?

Cernissä käynnistettiin uudelleen hiukkaskiihdytin 

Kuva: FABRICE COFFRINI / AFP

Maailman voimakkain hiukkaskiihdytin käynnistettiin uudelleen perjantaina 22.11 Cernissä (Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus). Se jouduttiin sulkemaan heliumvuodon takia viime vuoden syksyllä vain yhdeksän päivää käynnistämisen jälkeen.

Tämä kiihdytin (LHC, Large Hadron Collider) sijaitsee 27 kilometriä pitkässä tunnelissa Ranskan ja Sveitsin rajalla. Sen avulla on tarkoitus löytää aineen pienimpiä osasia eli alkeishiukkasia, joita ei aiemmin ole voitu havaita. Sen toivotaan myös antavan tietoa maailmankaikkeuden syntyhetken tapahtumista. Lähes neljä miljardia euroa maksanut kiihdytin on yksi tieteen historian kalleimpia laitteita. Sen rakentamiseen kului lähes 20 vuotta.

Toivotaan, että investoinnista saadaan myös hyötyä. Tämä kiihdytin taisi onnistua törmäyttämään atomiytimiä keskenään. Edistystä on siis tapahtunut!

Toinen aivan samanhintainen projekti päättyi juuri

Microsoft "on saamaisillaan päätökseen" Windows Vista hankkeensa, kun uusi korvaava käyttöjärjestelmä on tullut myyntiin. 

Vista-projektin kokonaishinnaksi on kerrottu kuusi miljardia dollaria, se on siis aikalailla samaá hintaluokkaa kuin CERN:in kiihdytin. Vista taisi olla Microsoftille paha floppi, sehän myöhästyi useita vuosia, ei esitellyt juuri mitään oleellista tai hienoa. Kovinkaan monet teollisuusasiakkaat eivät uskaltaneet hankkia sitä, koska pelkäsivät virheitä. Toivotaan, että uusi Windows on luotettavampi ja pysyy kauemmin myynnissä. Emmehän taas halua ensi vuonna ostaa uusia koneita sen takia, että uusi käyttöjärjestelmä Windows 8 tai vastaava niin vaatii?!?

Ajaako Suomi käytetyllä IT-mersulla?

Suomi on myynyt tietoliikenteen infrastruktuurin ulkomaille. Nyt joudutaan käyttämään paljon rahaa huonosti toimiviin järjestelmiin (Kalle Isokallio):
- Kaikki se, mitä julkinen sektori on ostanut, kaikki ne tietojärjestelmät, eivät keskustele keskenään. Sitten ollaan hämmästyneitä, että oi ollaanks me nyt tehty näin?.

Pääministeri Vanhasen mielestä Suomella oli vuosituhannen vaihteeessa uusi mersu, silloin Suomi oli maailman huippua. Nyt ollaan pudottu jopa Viron taakse. Virolla on nyt uusi mersu ja hyvät systeemit, mutta Suomi yrittää paikkailla vanhaa mersua.

Suomalaiset laajakaistat eivät toimi ja lankapuhelimet on keritty kerille maaseuduilla.

Nämä töppäykset menevät pääosin päättäjien piikkiin. Ahneusko on iskenyt ja haluttu nopeaa rahaa. Toisaalta Soneralla oli kiire ostella ilmaa Saksasta jokunen vuosi sitten. Saksa myi sitä meille innokkaasti, taisi olla muutaman miljardin arvosta, mutta ei ole kertonut mihin tuon rahansa käytti. Ehkä rakensivat omat laajakaistansa koko maahan.

Tuleeko suomalaisesta tietokirjallisuudesta vientituotetta?

Osmo Pekonen on monipuolinen tieteen ja kulttuurin persoona. Hän on FT ja YTT ja toimii Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa matematiikan dosenttina. Hän on jäsenenä monissa alan liitoissa kuten Suomen Kirjailijaliitto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Tietokirjailijat (hallituksen jäsen) ja Suomen tiedetoimittajain liitto (hallituksen jäsen 1995-2001).
Näiden jäsenyyksien takiakin hän haluaa edistää suomalaisten tietokirjojen vientiä ja ehdotti jopa Hesarin tiedesivuilla, että Suomen tulisi saada osasto Frankfurtin kirjamessuille Suomen teemavuonna 2014.

Toinen aktiivinen tietokirjallisuuden persoona, kustantaja ja paljon muuta Kimmo Pietiläinen kommentoi Pekosen ehdotusta Hesarissa 22.11. Hän toimii Terra Cognita-nimisessä yhtiössään. Pietiläisen tavoitteissa lienee enemmänkin suomentaa kirjoja ja tuoda ulkomailta, missä hän on saanut paljonkin aikaan. Niinpä näiden kahden herran mielipiteeet menevät aikalailla ristiin.

Pietiläinen näyttää vähättelevän suomalaisen kirjatuotannon volyymiä ja mahdollisuuksia, missä hän on osaksi oikeassakin. Hän väittää, että Suomessa ei ole vahvaa ajattelun ja tietämisen perinnettä ja että nykytilanne ei ole vahva. Hän tuo esille, että lehdistö on nyt turhanpäiväistymässä, ja siinä hän varmasti on oikeassa. Julkisuudessa suositaan keittokirjoja ja dekkareita ja sitä rataa viihdettä ja hömppää. Se ilmentää osaltaan ajattelun kehnoa tilaa.

En ymmärrä mitä Pietiläinen tarkoittaa sanoessaan, että apuun tarvitaan suomalaisen tietokirjallisuuden tukahduttaja? Eikö paremminkin elvyttäjä, vai onko hän niin pettynyt mahdollisuuksiin suomentaa kirjoja?  Satiirisesti hän väittää, että yhteiskuntamme on kunnostautunut suomalaisen tietokirjallusuuden alasajossa. Hän väittää näin, vaikka juuri tänä vuonna hän on saanut Suomen tiedetoimittajain liiton vuotuisen Tiedetoimittaja-palkinnon, erityisesti ajankohtaisen ulkomaisen tiedekirjallisuuden tarjoamisesta suomen kielellä suomalaisille lukijoille. Hän pitää silti kääntämisen tulevaisuutta haasteellisena.Hyvän kielipään omaavat lukijat käyttävät mieluusti englantia ja muitakin kieliä.

Pekosen tuotanto on syvällisempää kuin fyysikko Pietiläisen. Hän on käyttänyt useitakin kustantajia. Mielipiteissäni en olisi noin synkkä kuin Pietiläinen. Paljon tietysti on kiinni yhteiskunnasta voiko se tukea suomalaisten kirjojen kustantamista ja kääntämistä englanniksi. Kirjoittaminen suomeksi on isänmaallinen teko. Tottakai se pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi kuten Pekonen ehdottaa. Eri asia kuinka pitkälle siinä onnistutaan, vai viekö amerikkalainen popularismi ja englikaaninen vyörytys voiton?

Omista kirjoistani
Jos Pekosella on parisen kymmentä kirjaa ja Pietiläinen kustantanut vajaat 100 (n. 80), oma tuotantoni on suppeaa eikä aiemmin tarkoitettukaan suurelle yleisölle. Englanninkielinen Symbolic Analysis kirja käännettiin suoraan englanniksi. Nyt on valmistumassa suomenkielinen kirja Käytännön opas ohjelmisto-ongelmien ratkaisemiseen. Kun se on valmis, olisi hyvä pitää tuumaus- ja suunnittelutauko ja tutkia miten se kannattaisi kääntää englanniksi. Ehkä sitten espanjaksi. Tulollaan minulla on yksi yhteiskuntasävytteinen pamfletti suomeksi, jota ei ole tarkoitustakaan kääntää. Näin saan kokoon seitsemän kirjaa alkaen vuodesta 1995. Saattaa hyvinkin olla, että symbolisen analyysin menetelmä, jonka kehitin ongelmisto-puolelle alkaa jalostumaan yleiseksi kognitiiviseksi mallintamistavaksi, josta olisi hyvä kirjoittaa kansainvälisille foorumeille. Tutkimuspuolella kirjoja arvostetaan enenmmän kuin pelkkää väitöskirjaa ja joukkoa erillisiä artikkeleita. Tutkija on meritoitunut, jos hän on pystynyt kirjoittamaan alastaan useita kirjoja. En itse katsoisi kuka kustantaja on, sisältö se ratkaisee, eikä nimi kirjan alussa. 

Ensimmäisen kirjan voi tehdä kuka vaan, mutta sitten siinä punnitaan todelliset rahkeet: valmistuuko toinen ja useampia kirjoja. Itse tuen mieluummin ulkomaisia tiedekirjoja kuin tieteellisiä artikkeleita, tosin molemmilla on hyvät puolensa. Sähköinen kirjanlukulaite olisi hyvä asia: voisi vaikka autossa istuessa kuunnelle tieteen syvimpiä saloja - nyt kun radiosta tulee pelkkää hömppää.

Chasm-ilmiö: Tuotekehityksen musta aukko

Tänä päivänä innovaatioista puhutaan "suu vaahdossa", vaikka yleensä tarkoitetaan jonkin asian A sopeuttamista johonkin ympäristöön B siten, että tässä sopeuttamisessa on yksi tai muutama uusi piirre, joiden kuvitellaan tuottavan hyötyä. Seuraavassa kerron miten tässä mielessäni mennään metsään.

Kun viimeisintä innovaatiostrategiaa alettiin luomaan, päättäjillä varmaan oli oma lehmänsä ojassa ja niinpä kun varmaan oli huomattu, että hyviä keksintöjä ja kekseliäitä ihmisiä ja aktiivisia yrittäjähenkisiä persoonia on todella vähän, ja kun konsultin pitää joka tapauksessa leipänsä tienata, silloin innovaatio määriteltiin "innovatiivisella tavalla" tarkoittamaan lähes mitä tahansa palvelua: innovaatio on muka joku kysyntälähtöinen, hyödynnetty tilaisuus. Tämän lavean määritelmän ansiosta varsinaiset keksijät pullahtivat rahan jaosta etujoukoista pois, ja tilalle pääsi ryntäämään kaikenlaista helppoheikkiä, jolla vain on hyvä ulosanti ja sopivasti suhteita ja supliikkia. Tämän helppoheikkimeiningin takia kulut jakaantuvat siten, että suuri massa pääsee osingosta osalliseksi ja konsulttien veloittama osuus kasvaa, kun liikkeellä on enemmän porukkaa. Tästä asiasta, eli T&K-kulujen väärästä kohdentumisesta, ministeri Mauri Pekkarinen ottikin kantaa kun uusin innovaatioarvio julkistettiin muutama viikko sitten.

Konsulteilla ja konsultoivilla yrityksillä oli innovaatiostrategian luomisessa paljonkin sananvaltaa, mutta oliko keksijöillä ja varsinaisilla yrittäjillä edes yhtä paljon? En muista sitä, mutta ainakin tosiasia on, että kiireisillä yrittäjillä ei ole aikaa toimia komiteoissa miettimässä sanamuotoja ja politiikkaa. Konsultit tietysti suunnittelevat omat lausumansa niin, että heitä tarvittaisiin mahdollisimman paljon ja jopa että konsulttipalveluinnovaatioitakin olisi mahdollista tehdä. Valitettavasti konsultti-innovaatio ei koskaan yllä kansainvälisille foorumeille asti.

Innovaatiolle on palautettava sen entinen merkitys!!!
Näyttää siltä, että Suomessa on alettu tulkitsemaan kansainvälisiä bisnes-käytäntöjä omavaltaisella tavalla omiin tarkoituksiin. Perinteinen käsitys innovaation kehittymisestä on peräisin Geffrey Moorelta: Market Lifecycle. Olen erityisesti kuunnellut hänen kolleegansa Mark Chandlerin esitelmiä USA:ssa ja Suomessa useampaankin kertaan.

 

Uusi todellinen innovaatio näkyy kuvassa vasemmalla. Sitä kehitetään huippulabrassa tai autotallissa muutaman innostuneen pelle-pelottoman toimesta. Aluksi kehitelmä on sitä tasoa, että sitä ei voi myydä eikä edes esitellä muille paitsi tohtoritason henkilöille ja huipputason insinööreille. Vaikka Linux-käyttöjärjestelmä ei huipputeknologiaa olekaan, Linus Thorvaldsilta meni kolme vuotta Helsingin Yliopistossa päästä tämä vaihe läpi. Sen jälkeen hän lähetti koodinsa (20.000 riviä C-kieltä) eteenpäin ilmaiseksi, jolloin siihen tarttui muutama uusi innostunut henkilö, ja kaikki loppu on jo historiaa.

Linux-käyttöjärjestelmän koodi on tarpeeksi houkutteleva, jotta pelkästään sen koodimassa inspiroi yhä laajenevaa joukkoa parantamaan ja jatkokehittämään sen ydintä. Niinpä Linux selvisi mustasta aukosta, Chasm, mihin useimmat tuotekehityshankkeet putoavat iäkseen ja katoavat. Niin katosi myös Transmeta-niminen yritys, jossa Linus Thorvalds myös oli mukana. Tämä yritys katosi aikanaan markkinoilta kokonaan, se muuttui täysin salaiseksi, oliko sillä edes sähköpostiositetta tai puhelinnumeroa. Transmeta teki kaikkensa, jotta se olisi päässyt Chasmin yli. Siitä piti tulla aikanaan innovatiivisen Linux-hardwaren kehittäjä numero 1, valitettavasti hanke jäi kun nopeita soveltajia ei silloin ilmaantunut tarpeeksi. Tänä päivän tilanne olisi toidenlainen: nyt matkapuhelinaikakautena ollaan vähän samantapaisessa tilanteessa, tarvitaan tietämystä Linux-kovoista, sillä yhä uusia matkapuhelimia toimitetaan Linuxilla varustettuna: Android, Apple, Nokia, Samsung jne. Jos Transmeta olisi selvinnyt, Linuxin tilanne olisi nykyisin huomattavasti nykyistä kehittyneempi tai ehkä olisi tullut monopoli/oligopoli Intelin tapaan.

Pelkkä palvelu ei riitä innovaatioksi!
Mielestäni innovaatioksi ei voida kutsua sellaista ideaa, joka ei vaadi tuntuvaa alkupanostusta - johon ei edes liity mitään Chasm-riskiä. Jokainen kunnon innovaatio vaatii vähintään kahden vuoden panostuksen, usein 5 vuotta tai enemmän. On syytä erotella tällaiset heikot signaalit pois suuresta massasta, sillä jos jossakin tehtaassa kysyntälähtöisesti suunnitellaan uusi trukki tai parannus kulkutapaan, mikä on tyypillistä Suomen nykyinnovaatioille, sellaisella ei koskaan mitään merkittävää kansainvälistä markkinasouutta saa, sillä isommissa maissa isommissa tehtaissa todennäköisesti samoja asioita on mietitty jo vuosikausia aiemmin. Isossa maailmassa tarpeet ovat niin paljon suuremmat, että sitäkautta kysyntälähtöiset ideat varmaankin otetaan käyttöön suurimmista organisaatioista lähtien.

Jos Suomi alkaa tulkitsemaan innovaatiopolitiikka oman mielensä mukaan ja suomalainen myyntimies tai insinööri menee ulkomaille palveluinnovaatiotaan esittelemään, häntä ei kohta enää oteta vakavasti, sen jälkeen kun on joutunut kilpasille todellisten innovaatioiden kanssa, jotka ovat Chasm-vaiheensa kokeneet ja selvinneet maailman markkinoille. 

Suomessa pitäisi arvostaa keksijöitä entistä enemmän. Heitä pitäisi varjella kuin kukkaa kämmenellä. He ovat ainoita, jotka voivat Suomen pelastaa kehittämällä hienoja teknologioita, joista saattaa tulla aikanaan myös bisneskonsepteja Mainstreet-vaiheelle asti - jos pääsevät mustan aukon ohi. Palveluinnovaatiota kannattaisi kutsua vaikka palveluideaksi, että ei mene puurot ja vellit sekaisin.

Omia kokemuksia
Atmosfääri IT-alalla on muuttunut radikaalisti 1990-luvun lopulta lähtien. Suuri kupla romahti 2000-luvun alussa, jolloin aktiivisuus selvästi lopahti alalla. Sonera osti ilmansa Saksasta ja IoBox myytiin Telefonicalle suurella rahalla, mutta sitten ostajat tulivat järkiinsä. Vuoden 2003 jälkeen nousu jatkui pitkään, kunnes viime vuosi synkensi kuviota. IT-ala sinnittelee hengissä, mutta on ulkoistanut kehitystä halvempiin maihin. Keskustelusta voi aistia, että suhtautuminen kehitykseen Suomessa on entistä lyhytjänteisempää. Rahan on kierrettävä entistä nopeammin, sillä rahoitustilanne ei ole paras mahdollinen.


Nykyisin hankkeen pitää tuottaa voittoa nopeasti, ehkä ensimmäisen version on pyörittävä jo vuoden , parin aikana. Sampo Pankin massivisen integraation tavoiteaika oli 13 kk, vain reilu vuosi. Tuollainen nopeus ja tuollaiset rajaukset eivät mahdollista todellisten innovaatioiden kehittymistä. 

Valitettavasti yliopistot toimivat samalla lyhyellä aikajänteellä kuin teollisuuslaitokset. Sitä sopii ihmetellä. Perustutkimusta ei juurikaan tehdä, vaan yliopistoistakin on tullut ns. innovaatiotehtaita, akateemisia yrityksiä ja tiimejä. Seurauksena saattaa olla, että yhä suurempi osa suomalaisista todellisista innovaatioista liukenee jatkossa ulkomaille, sellaisiin tutkimuskeskuksiin, joissa tutkimuksen aikajänne on se perintinen 3-10 vuotta.


Sunnuntain Hesarin pääkirjoituksessa Tampereen Yliopiston professorit Anneli Anttonen ja Jorma Sipiliä olivat huolestuneita juuri nykyisestä tiedepolitiikasta. Heidän juttunsa otsikkona oli: Tieteen alamäkeen on syitä (22.11.2009: linkki vaatii Hesarin digilehden lukuoikeuden). Artikkeli loppui kysymykseen: Jos tiedepolitiikka on muuttunut innovaatiopolitiikaksi, jonka tarkoituksena on tehdä rahaa vientiteollisuudessa, miksi edes odottaisimme, että perustutkimus menestyy?

Pessimistin unelmapäivä; arvostusten tulee jatkossa muuttua

Tänään Suomessa saatiin kuulla kokonainen joukko kielteisiä uutisia. Pessimistit ovat varmaan riemuissaan. Sauli Niinistön arvioita pidän realistisina. Talous ei palaa entiselleen, vaan joudumme etsimään uusia paradigmoja, uusia menettelyjä ja pelisääntöjä. Voisi toivoa, että inhimillisyyttä ei tässä hötäkässä unohdeta. Elämän tarkoitus ja työn tarkoitus on palvella muita ihmisiä. Kapitalismissa tuota ajatusta on pidetty lapsellisena, absurdina, mutta voisimme päinvastoin pitää raakaa kapitalismia eräänlaisena hirviönä, joka ei tunne itseään ja joka joskus vielä syö itsensä.

Lääkkeeksi nousuun ja eheytymiseen voidaan tarjota inhimillisemmän fokuksen lisäksi uusia innovaatioita ja entistä parempaa osaamista. Näin olen itsekin toimimassa.

Yhteiskuntamme tekee hirveän paljon virheitä, jotka aiheuttavat tarpeettomia kuluja miljoonia ja jopa satoja miljoonia euroja. Sodat, rikokset ja kaikki turha pröystäily pitäisi saada kuriin, ehkä lopettaa kokonaan. Liiallinen tuhlailu olisi hyvä muuttaa lähimmäisiämme palvelevaksi toiminnaksi. Bill Gates on näyttänyt tässä meille mallia jo kauan, mutta näinhän USA:ssa on tapanakin - tehdä humanitäärisiä lahjoituksia vaikkapa Afrikkaan.

Poliitikoille voisi sanoa, että pankkien tukemisen ja valtarakenteiden pönkittämisen sijaan kansalainen Capitän pitäisi ottaa korokkeelle ja huomioida ensiksi kansalaisten tarpeet. Meillä on aivan tarpeeksi suuria monoliittisiä rakenteita, jotka osaavat kyllä huolehtia itsestään ilman, että veronmaksajien tarvitsisi niitä elvyttää. Sen sijaan peruskansalaisten toimeentuloon sijoitettu euro voi kiertää kauan lähiseudulla ja monistua auttamaan kokonaista ketjua.

Tietojenkäsittelytieteiden opetuksen seminaari 2009

Lokakuun lopulla pidettiin Helsingin Yliopistossa Tietojenkäsittelytieteiden opetuksen seminaari 2009. Sen tarkoituksena oli löytää uusia vinkkejä opetukseen. Alla kutsu:

Seminaarikutsu

Ohjelmoinnin perusopetuksen verkoston tavoitteena on edistää ohjelmoinnin perusopetuksessa käytettyjen erikoistuneiden välineiden ja materiaalien leviämistä suomalaisissa yliopistoissa sekä edesauttaa tämän alueen opettajien verkostoitumista. Verkosto sai alkunsa Suomen Virtuaaliyliopiston (SVY) verkostohankkeena. Hanke päättyi vuonna 2008, mutta verkosto jatkaa toimintaansa Tietojenkäsittelytieteen seuran teemaryhmän järjestämien seminaarien muodossa, joissa tietojenkäsittelytieteiden opettajat voivat vaihtaa kokemuksia hyväksi havaituista käytänteistä, sekä levittää kehitettyjä välineitä ja materiaaleja muihin yliopistoihin. Seminaarin järjestää tänä vuonna Helsingin yliopisto. Seminaariin ovat tervetulleita osallistumaan kaikki suomalaisten yliopistojen tietojenkäsittelytieteiden opetuksesta kiinnostuneet henkilöt.

 En ole yliopisto-opettaja, mutta opetus kiinnosti minua, sillä symbolinen analyysi on varsin yleinen teoria ja sen avulla opetusta on mahdollista myös edistää, mutta kaikki tietysti pitäisi valmistella kunnolla, kuten jokainen uusi asia.

Muut esitykset eivät mielestäni mennyt ytimeen asti kuten omani, sillä ne esittivät apumenetelmiä tai varsin kaukaisia ajatusrakennelmia kuten etiikan opettaminen, kansainvälistymisen haasteita, robottiohjelmointi, peliohjelmointi, yleiskäyttöinen opetuksen tukiohjelma (Moodle) ja kännykkätekniikan käyttö opetuksessa tai opintotietojärjestelmä Korppi.  Oma esitykseni oli ainoa tieteen eturintamassa menevä, todella sisältöön kajoava: kuinka ohjelmoinnin opiskelijat voisivat nykyistä paremmin hahmottaa alansa ja koko tietojenkäsittelytieteen.

Palautetta esityksestä
Tilaisuus oli kaikkien aikojen ensimmäinen minkä pääsin pitämään suomalaisessa yliopistossa symbolisesta analyysistä. Olen ihmetellyt, että mikä tässä näin maksaa. Konferenssiesityksiä ja muita demoja olen sen sijaan pitänyt kymmeniä muualla Meksikosta ja Kanadasta lähtien isoissa auditorioissa, mutta tämä oli ensimmäinen tavallisessa yliopistoluokassa tapahtunut esitys.


Kun luin tänään miten BBC on kohdellut viisikkojen kirjailijaa Enid Blytonia aikanaan, koin heti sympatiaa häntä kohtaan. Toivottavasti armollinen yliopistojärjestelmä on minua kohtaan jalomielisempi kuin BBC Blytonia kohtaan:

Viisikon äiti oli vuosikymmeniä pannassa BBC:ssä

YLE: julkaistu 17.11.2009 klo 13:38

Britannian yleisradioyhtiö BBC piti Viisikko-lapsisalapoliiseista tunnetun Enid Blytonin tuotoksia kirjallisesti niin arvottomina, ettei niillä ollut asiaa BBC:n kanaville 30 vuoteen, kertovat juuri julkisuuteen tulleet asiakirjat.

   

BBC teki tänä vuonna hyvityksenä jopa elokuvan Blytonin elämästä, joten virhe on näin jälkeenpäin hyvitetty ruhtinaallisesti.

On haasteellista esittää ohjelmistoalan koulutuksen traditioihin sisällepäässeillle opettajille uutta tapaa hahmottaa koko tietojenkäsittelytiede uudella tavalla! Esitin tässä niin, symboli pitäisi asettaa koko core computer sciencen perustaksi, sillä ilman symbolia emme voi kirjoittaa riviäkään koodia, mallin kaikki näkyvät osat ovat symboleita tai ikoneita (lähes sama) ja tietokone muuntaa lähdekielen symbolit kääntäessään numeerisiksi ja binäärisiksi rakenteiksi, mutta ohjelmoijankaan ei tarvitse kovin usein miettiä mitä binääritasolla tapahtuu. Sen sijaan on tärkeämpää miettiä kuinka tietokone hoitaa kunkin symbolin. Tämähän tapahtuu automaattien teorian pohjalta: jokaisella symbolilla on tavallaan sisässään tilakone. Näin tietokoneelle saadaan rakennettua formaali malli myös ohjelmistotasolla, lähdekoodille, lause lauseelta. Se olisi tumpelonkin opiskelijan hyvin helppo oppia, eikä tarvitsisi kahlata paksuja manuaaleja.



Joku silti kommentoi, ettei hän haluaisi, että symboli olisi opetuksen tärkein asia vaan kieli. Ihmettelen vaan, että minkä kielen hän siihen haluaisi? Niitähän on yli 500 sataa.

Kieli ei ole siksikään hyvä opetuksen pohja, sillä kielet ovat holistisia tapauskohtaisia kokonaisuuksia, joita on hankala hahmottaa, opettelematta koko kieltä. Kielet eivät varsinaisesti perustu mihinkään, joku alan harrastaja on alkanut kutakin kehittää subjektiivisista näkökulmista, otetaanpa esimerkiksi vaikka Java tai Ruby. Kuvassa alla Matsumoto.

Symboleita sen sijaan voi opetella yhden päivässä tai yhden viikossa. Se on helppoa. Saman tiedon voi käyttää kaikille muille kielille, joilla on vastaava komento. Näin pääsee tietojenkäsittelytieteen teoriaan sisälle erittäin jouhevasti. 

Pari henkilöä yritti esityksen jälkeen väittää, että symbolinen analyysi on staattisen analyysin joku osa. Vastaan tähän niin, että akseli staattinen/dynaaminen ei ole edes kovin relevantti kysymys. Eri paradigmat toimivat eri tavoin. Sellaiselle ohjelmalle tai ohjelman pätkälle, mille kaikki koodi on ladattu kirjastoineen mukaan, symbolinen analyysi toimii täysin dynaamisesti. Muuten se toimii staattisemmin. Usein täydellinen evaluointi ei ole edes tarkoituksena, mikäli halutaan tutkia muita ohjelman piirteitä. Symbolinen analyysi on ainoa kognitiivinen ja tieteelliseen läpinäkyvään teoriaan ylhäältä alas pohjautuva analysointitapa näistä kolmesta, sillä staattinen analyysi on joukko erillisiä menetelmiä, joille on vaikea löytää yhteistä linjaa. Dynaaminen analyysi on taas suorittamisen sivutuloksena tullut menetelmä, jossa koneen sisälle on mahdotonta nähdä. Kone tekee siinä sen minkä suvaitsee tehdä, mutta debuggauksessa tietysti käyttäjä voi muutella monia asioita. En pidä debuggausta varsinaisena analyysinä, sillä se on eräänlainen testi- ja kokeilujärjestelmä, jossa käytetään kyseisen työkalun rajoitettua komentovalikoimaa.


Kognitiivinen analysointimenetelmä eroaa ei-kognitiivisista menetelmistä siinä, että edellämainitussa on mahdollista tukea käyttäjän kysymyksiä menetelmän tarjoamilla palveluilla niin, että saadaan vastauksia tai ainakin dataa, joka toimii vastausten osina. Tässä lähestytään siis Turingin testin asetelmaa.

Demoa minulla ei ollut tuolla näyttää ja sitä kaivattiinkin. Symbolisesta analyysistä on mahdollista saada tarkkaa animaatiota ja koodin simulointia, jos vain malttaa käyttää aikaa miettimiseen ja ohjelmointiin. Siinähän kaikki symbolit ovat koneen mallissa, ja kaikki symbolien väliset yhteydet tiedetään. Ohjelman suorituksessa syntyy uusia symboleita (sivuvaikutukset), jotka voidaan piirtää samaan graafiin, tavalla tai toisella. JavaMaster-työkalussa on siitä selviä merkkejä, mutta kannattaisi kehittää oma työkaluversio opetuksentukikäyttöön ja eri versio koodinymmärtämisen tueksi. 

Suomalainen tutkimus- ja innovaatio-järjestelmä suurten uudistusten tarpeessa

28.10.2009 klo 13.00 valmistui kotimainen selvitys suomalaisen innovaatio- ja tutkimusjärjestelmän onnistumisesta. Tutkimus oli aloitettu vuotta aiemmin.
Päätekijänä oli EtlaTieto, mutta kirjoittajia oli suurehko joukko (n. 20 allekirjoittajaa).

EtlaTieto uutisoi tuloksen seuraavasti:

Suomalainen tutkimus- ja innovaatio-järjestelmä on suurten uudistusten tarpeessa

Heikoiksi kohdiksi mainitaan:

1. Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on hajanainen ja heikosti kansainvälistynyt
2. Alueellinen ulottuvuus on vahva, mutta heikosti kansalliseen politiikkaan nivottu 
3. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka kokeilevampaan toimintatapaan ja riskinottoon
4. Yliopistouudistuksen jälkeen siirryttävä korkeakoulusektorin uudistamiseen 

Positiivista sen sijaan olisi, että Suomessa on valmiutta tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän uudistamiseen.

Tarpeellisia havaintoja ehdotuksessa ovat mm.

• Sektoritutkimuksen uudistaminen on tavoitteista huolimatta edennyt hitaasti. Paneeli ehdottaa, että lähempänä perustutkimusta oleva osa sektoritutkimuslaitosten työstä siirretään yliopistoihin ja nykyisten 18 laitoksen sijaan muodostetaan 4-5 tutkimuslaitosta, joihin jäljelle jäävä tutkimus keskittyisi. 
• Suomen talous on monilla sektoreilla lähellä teknologian ja tuottavuuden eturintamaa, minkä vuoksi tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa tulisi siirtyä nykyistä enemmän kokeilevaan ja suurempaa riskinottoa sisältävään toimintatapaan.  

Arvioinnista julkaistiin lokakuulla seitsemän osaselvitystä (Discussion topics) sekä kaksi laajaa raporttia: Evaluation of the Finnish National Innovation System - Policy Report. Taloustieto Oy (93 sivua). Lisäksi julkaistiin  Full Report.

Linkkejä:

• Arviointi: päähakemisto: www.evaluation.fi
  
• TEM:n sivut aiheesta ovat täällä: http://www.tem.fi/index.phtml?s=3161.
• Arviointitiedosto (Word): http://www.tem.fi/files/24967/296_INNO_KVarviointi_281009.doc.
• Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) raportti aiheesta (Fagernes): http://www.ek.fi/www/fi/?we_objectID=10298

Arviointitiedoston yhteenvetoa englanniksi:

1. There is a mismatch between the supply of and demand for entrepreneurial opportunities
2. The support system for SMEs is overly complex and, on occasion, mis-directed
3. The promotion of a high-growth focused entrepreneurial firms is not well integrated into national economic policies or priorities
4. The encouraging of growth entrepreneurship requires additional incentives to influence the career decisions of talented individuals
   

Suomeksi se tarkoittaa: ei ole kunnon yrittäjiä, yritysten tukijärjestelmä on monimutkainen ja suuntautunut väärin, suurin kasvu ei suuntaudu talouspolitiikan tai prioriteettien mukaan ja yrittäjille tarvittaisiin lisäkannustimia, jotka vaikuttaisivat niin, että älykkäät ja kyvykkäät ihmiset voisivat tehdä urapäätöksiä kannusteiden motivoimana.

• Tarkennus kohtaan 2:The support system is complex, piecemeal and confusing. Support is too often focused on the average rather than the exceptional firm. Poikkeuksellisia firmoja siis kartetaan keskimääräisyyksiä tukemalla.
• Tarkennus kohtaan 3: While everyone supports the desirability of Growth entrepreneurship, responsibility for its promotion is diffuse and vague. Entrepreneurship remains a political orphan.
  
  
  
  

Elinkeinoministeri Pekkarinen innovaatiojärjestelmän arvioinnista
Alla Pekkarisen kommentti tutkimuksesta:

• Tänään julkistettu Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointi antaa monin osin tunnustusta suomalaiselle innovaatiojärjestelmälle. Toisaalta paneeli tuo esille lukuisia uudistustarpeita, joihin tulee mielestäni tarttua, totesi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kommentoidessaan Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää koskevan kansainvälisen arviointiryhmän esityksiä 28.10.2009 Helsingissä pidetyssä seminaarissa.
• Hyvä koulutus- ja tutkimusjärjestelmä on tuottanut Suomeen suuren osaamispotentiaalin. Me käytämme julkisia varoja T&K-toimintaan noin miljardia euroa vuodessa. Vain noin 300 miljoonaa euroa näistä kohdentuu suoraan yritysten innovaatiohankkeisiin.
• Osaamispotentiaali ei muutu Suomessa riittävässä määrin ja riittävän nopeasti uusiksi innovaatioiksi, tuotteiksi, yrityksiksi ja työpaikoiksi, sanoo ministeri Pekkarinen. 
• Pekkarisen mukaan juuri tähän tarvitaan tähänastista kysyntälähtöisempää ja laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa, myös palvelusektorille kohdistuvaa.
• Paneeli tunnistaa monia esteitä ja hidasteita innovaatiojärjestelmässä erityisesti kasvuyrittäjyyden kannalta. Se osoittaa myös, ettei Suomessa ole käytetty kaikkia niitä keinoja, joilla yritysten omia innovaatiopanoksia voitaisiin lisätä.
• Erityisesti pk-yrityksille olisi tärkeää, että mahdollisimman nopeasti voitaisiin ottaa käyttöön ns. T&K-vähennys ja että "bisnesenkelien" verokohtelua voitaisiin huojentaa. Myös innovaatiojärjestelmän todettu hajanaisuus vaatii nopeita korjaustoimia.

Pekkarisen huomio, että vain 30% T&K-menoista menee suoraan yritysten innovaatiohankkeisiin, on tavallaan yllätys, mutta tavallaan ei kun tietää, että tuo rahastusjärjestelmä on monikerroksinen: siellä on konsultti konsultin päälle ja kaikki maksaa, niinpä yrittäjille jää vain rippeitä tuosta miljardin euron tuotekehityspaketista.

Tieteen taso Suomessa, Akatemia selvitti

Viime viikolla ilmestyi Suomen Akatemian raportti, joka kohautti ainakin tutkimusväkeä:

Suomessa paljon tutkijoita - tieteen laatu Pohjoismaiden heikoin

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/suomessa_paljon_tutkijoita_tieteen_laatu_pohjoismaiden_heikoin_1147695.html

Tämä taitaa olla ensimmäisiä kertoja kun Suomessa pyritään rehellisesti tunnustamaan tosiasioita. Akatemian raportti löytyy täältä: http://www.aka.fi/Tiedostot/Tiedostot/Arviointitoiminta/Suomen%20tieteen%20tila%20ja%20taso%202009.pdf.

Erikoista IT:n osalta oli, että en tuntenut yhtään henkilöä 400 raporttia tehneestä. Erkki Ojan tiedän, mutta en ole häntäkään tavannut. Tekniikka- ja IT-osion valmistelussa ei ole ollut yhtään nykyistä ammatissa toimivaa IT-asiantuntijaa. Miksi alan tutkijat eivät osallistu tällaisiin selvityksiin, vai ovatko he jääviä ollessaan itse Akatemian hankkeissa. Vai ovatko he liian vaatimattomia tai liian kiireisiä.
Tietojärjestelmätiede tulee esille monen sivun alueella, alla muutamia poimintoja.

Tietojärjestelmäalueen nelikenttäanalyysi Akatemian raportissa
Sivulta 190 löytyy allaolevat tiedot:

Vahvuudet

• Tutkimuskenttä on monipuolinen ja riittävän fokusoitunut tietyille avainaloille
• Alalla tehdään läheistä yhteistyötä muiden tieteenalojen kanssa
• Tutkimuksella on hyvät yhteydet yritysmaailmaan ja muuhun yhteiskuntaan
• Alan perusinfrastruktuurin taso on hyvä

Heikkoudet

• Tutkijat eivät panosta alan johtaviin kansainvälisiin kokouksiin osallistumiseen
• Liikkuvuus sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla on vähäistä
• Teoreettisen tietojenkäsittelytieteen (core computer science) osuus on suhteellisen pieni
• Jatko-opintojen suunnitelmallisuus ja väitöskirjojen ohjaus on joiltakin osin puutteellista

Mahdollisuudet

• EU-rahoituksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen kasvaa
• Naistutkijoiden osuus alalla lisääntyy
• ICT- ja muutkin SHOKit hyödyntävät tietojenkäsittelytieteiden korkeatasoista perustutkimusta

Uhat

• Kansallinen tutkimusprofiili yksipuolistuu, jos monitieteisyyttä ja soveltavaa tutkimusta painotetaan tietojenkäsittelytieteiden perustutkimuksen kustannuksella
• Tutkimus ankkuroituu yhä vahvemmin elinkeinoelämän lyhytnäköisiin tarpeisiin, ja teoreettiselle perustutkimukselle jää vain rajoitettu rooli
• Alasta tulee liian sisäänlämpiävä puutteellisesta kansainvälisestä ja kansallisesta liikkuvuudesta johtuen
• Alan keskeisiä julkaisufoorumeita ei arvosteta tarpeeksi tai huomioida arvioinneissa

Suositukset

• Liikkuvuutta on lisättävä kaikilla tasoilla kansallisesti ja kansainvälisesti. Suomeen on myös houkuteltava ja rekrytoitava ulkomaisia tutkijoita.
• Alan on laadittava julkaisustrategia ja kiinnitettävä enemmän huomiota julkaisufoorumeihin.
• Alan tulee itse tehdä ennakointityötä, jotta sen osa-alueet (teoreettinen vs. soveltava; tietojenkäsittelytieteen ydin vs. uudet monitieteiset alat) ovat terveessä tasapainossa.

Omia mielipiteitä
En ole kaikin osin samaa mieltä vahvuuksista. Vai tarkoittaako fokusoituminen sitä, että jokaisella taholla on oma niin kapea roolinsa, ettei pysty näkemään metsää puilta? Jos se sitä tarkoittaa, olen samaa mieltä, mutta eihän tieteen tarkoituksena ole rajoittaa vaan laajentaa näkemystä. Yhteistoimintaa muiden tieteenalojen kanssa ei voi heti tunnistaa, mutta soveltavia projekteja varmaan harjoitetaan. Nokia tietysti on ollut mukana monessa soveltavassa hankkeessa. Tietoliikenne ja tietotekniikka paiskaavat kättä, sehän on selvää, mutta en pidä sitä vielä monitieteellisyytenä. Yritysyhteydet juuri tulevat esille Tekes-hankkeissa. En tiedä mitä perusinfrastruktuurilla tarkoitetaan tässä mielessä.

Heikkoudet ja uhat on tuossa tunnustettu selkeästi: yksipuolisuus, jämähtäminen kotimaahan, panostaminen nopeisiin soveltaviin hankkeisiin, joiden arvo on tieteelle pientä. Yllä mielestäni tärkeimmät asiat on merkattu sinisellä värillä.

Erityisesti teoreettisen tietojenkäsittelytieteen panos huomataan kehnoksi. Eipä siten ihme, etten olekaan saanut yhtään keskustelukumppania tutkimukseni tueksi: core computer science on jäänyt Suomessa heikoille. Symbolinen analyysi olisi tapa yhdistää erilaisia teorioita, tämä huomasi juuri mm. Jean Bezivin. Miksi ei siis jatkettaisi siitä eteenpäin?

Professori Holmström (MIT) Aalto-yliopiston johtokuntaan

Hesarin kuukausiliitteessä oli juuri kiinnostava juttu prof. Bengt Holmströmiä koskian. Hän on toiminut pitkään USA:ssa eri yliopistoissa, erityisesti MIT:ssä, mistä hänellä on varteenotettavaa kerrottavaa suomalaisille. Mielestäni on aivan paikallaan, että tämäntasoinen henkilö tulee Suomeen Aalto-yliopiston johtokuntaa.

Luin jutun ja Holmströmin mielipiteet tarkkaan. Pystyin poimimaan seuraavat 10 "teesiä":

1. Suomalaisissa yliopistoissa vallan ovat saaneet komiteat, ne määräävät.. (En ole tosin itse tällaisia komiteoita nähnyt).
2. Amerikkalaisissa yliopistoissa ei ole valmiina laatikkoja, jossa sanotaan, tänne tarvitaan nyt tällainen taloustieteilijä tms.
3. Eurooppalainen tiedemaailma on jumiutunut. Se ei ole enää ihmislähtöistä.Mikään ei voi olla tappavampaa luovalle tieteelle.
4. Amerikkalaisissa yliopistoissa professori on toisinajattelija. Siellä nimenomaan halutaan, että professorit tekevät, mitä tahtovat.
5. Holmström uudesta Aaltoyliopistosta: On epärealistista ajatella, että siitä tulisi huippuyliopisto perinteisessä mielessä, mutta innovatiivisen opetuksen ja lahjakkaiden opiskelijoiden kannustamisen osalta, se on mahdollista, jos sitä ei estetä byrokratialla.
6. Holmström sanoo, että yliopiston pitäisi olla kuin puutarha: jos sinne putoaa erikoinen siemen, pitäisi sallia, että tästä kasvaa puu muita korkeammalle.
7. Holmström siteeraa: Einstein uskoi vahvasti, että sellaisissa teorioissa on jokin vika, jotka ovat monimutkaisia ja sotkuisia. Hänestä maailma oli järjestelmällinen ja looginen..On vain ajan kysymys, löydämmekö tuon kuvion.
8. Tutkijan tärkeimmät ominaisuudet ovat uteliaisuus, rehellisyys ja löytöretkeilijän henki. Tutkijan pitää tutkimusretkellään voida pysyhtyä ja lähteä toiseen suuntaan, jos kohtaa jotakin odottamatonta.
9. Kun tutkija lähtee ratkaisemaan ongelmaa, hän ikään kuin pakkaa laukkunsa ja lähtee kohti tavoitettaan - kohti Roomaa. On tutkijoita, jotka jääräpäisesti työntävät itseään Roomaan, oli matkalla mitä esteitä ja yllätyksiä tahansa. He eivät ole löytöretkeilijöitä, kuten pitäisi olla.
   
10. Jos tekee empiiristä tutkimusta, voi kehittää sellaisia kontrolleja, että tutkimus lopulta tunnustaa ... mutta sellainen ei ole tieteellistä työtä.

Aika hyvin Holmström on perillä tilanteesta ja miten asioiden pitäisi olla, MIT on opettanut.
Saapa nähdä muuttuuko ylipistojen meininki Suomessa. Veren pitäisi vaihtua ja päättäjien monipuolista, kuten Holmström tässä ehdottaa.

Muuttujien roolit tutkimuskohteena

Joensuun yliopistossa (Jorma Sajaniemi) on kehitetty ohjelmoinnin opiskelua tukemaan käsitteistö, jonka avulla tietokoneohjelman koodissa olevia muuttujia voidaan jakaa luokkiin sen mukaan mitä yhteisiä piirteitä niiden käytöllä näyttäisi olevan. Näin on alettu puhumaan muuttujien rooleista ja näistä on muutamia julkaisujakin olemassa. Näkisin kuitenkin, että tuo luokittelu on tehty alkujaan proseduraalisille kielille, kuten Pascalille, mutta ei olekaan itsestään selvää, että sama periaate soveltuisi myös uusille oliokielille, vaikka aika monissa artikkeleissa, väitöskirjahankkeissa ja diplomityöhankkeissa puhutaan oliokielissä esiintyvien muuttujien rooleista.

Oliomaisen koodin piirteet
Burkhardt, Wiedenbeck ja kumppanit ovat esittäneet, että olio-ohjelmillle data-analyysin merkitys on huomattavasti suppeampi kuin proseduraaliseen aikaan. Sen takia heidän mielestään datojen ja muuttujien käyttäytymistä kannattaa tarkastella etupäässä metodien sisällä. Näin muuttujien vaikutusalue kapenee ohjelmissa, mikä on niiden laadun kannalta erittäin hyvä asia. Tämä poistaa muuttujien roolitukselta paineita ja muuttaa tutkimuksen tavoitteita kovastikin.

Jäljelle jääville muuttujille olennaisia tietoja ovat määrittely (def), sijoitukset (set) ja käytöt (ref). Tarvitsee lähinnä seurata avainmuuttujan käyttäytymistä kriittisillä logiikkapoluilla. Def-osassa kerrotaan muuttujan tyyppi. Usein se valitaan mahdollisimman tarkasti niin, että vain yksi tai pari käyttäytymismallia jää ko. muuttujalle. Boolean-tyyppistä muuttujaa ei voida käyttää muuta kuin lippuna, integer-tyyppinen muuttuja on yleensä laskuri. Jos tieto on float, sitä käytetään laskentaan ja nämä käytöt saadaan selville tutkimalla sivuvaikutukset (graafi).

Olio-koodin erikoisominaisuudet
Muutama aivan merkittävä ominaisuus oliokoodin  muuttujilla on, mikä muuttaa tutkimustarpeetkin eri kertaluokkaan:

1. Olioviitteet ovat oliokoodin tärkein luokka ja rooli. Vain niiden kautta on laadukasta kehittää monipuolisia ohjelmistoja, sillä ei ole syytä käyttää globaaleja attribuutteja, jotka sallisivat oliokoodin tietojen sorkkimisen niiden ulkopuolelta.
2. Luokkien ja olioiden sisällä oleville muuttujille luodaan yleensä, jos niitä tarvitseekaan ulkoa tarkastella, rajapinnat, getterit ja setterit, joilla tiedon haku ja muuttaminen onnistuvat. Niiden avulla ei ole mahdollista nähdä näiden muuttujien rooleja, vain tyyppi, sillä käyttö selviää vasta ko. luokan tai olion sisältöä tarkastelemalla.
3. Oliokoodissa olioviitteitä tallennetaan usein säiliöihin (container), joita ovat vektorit, matriisit tai muut kehittyneet tietorakenteet. Samassa säiliössä saattaa olla hyvin monenlaisia olioita, aivan objektista lähtien. Muuttujien roolin käsittely ei pure näihin säiliöobjekteihin, sillä ei voida tietää minkälainen tieto säiliöstä milloinkin palautuu.

Roolien etsintä on kapea-alainen tutkimusaihe
Tutkimusaiheena roolien etsintä antaa vain pienen osan ohjelman ominaisuuksista ja se kertoo muuttujista vain vähän. Roolitus tutkii muuttujien semanttisen käytön, se tarkastelee muuttujaa siis behavioristisesti ymmärtämättä muuttujaa, sen tyyppiä tai sisältöä tai merkitystä.

Tärkeämpiä tietoja itse ohjelmasta luettuna ohjelman ymmärtämistarkoituksessa ovat ohjausvuo, algoritmisuus, tilakäyttäytyminen ja erilaiset oliomallit ovat tärkeämpiä.


Toiseksi, muuttujan piirteitä voidaan helposti lukea pelkästään olion tyypistä. Jos tyyppi voi kertoa, että kysymyksessä on lippu, olioviite, jopa TCP/IP-yhteys, auto tai lentokone. Muuttujan rooli ei kykene kertomaan siitä.


Olio-ohjelmissa muuttujat sijaitsevat vankasti metodien sisällä. Poikkeuksena ovat julkisiksi määritellyt luokan attribuutit, joista staattisia saisi olla vain mahdollisimman harvat. Siten valtaosa muuttujista toimii vain metodien sisällä. Toisaalta metodit suunnitellaan nykyisin sellaisiksi, että ne palauttavat vain yhden arvon (return) tai suorittavat muita aktivointeja, tekevät sivuvaikutuksia.


Sivuvaikutusten tunnistaminen on paljon tärkeämpää kuin muuttujan roolin tunnistaminen, sillä ilman niitä ei ohjelma tai paketti tai luokka voi toimia ulkomaailman kautta, ovathan IO-toiminnotkin sivuvaikutuksia.


Muuttujien roolien tarve logiikkaohjelmoinnissa
Prologissa (logiikkaohjelmointi) ei ole destruktiivista sijoitusta, joten muuttujalle voidaan antaa arvo vain kerran. Tällöin varsinaisia rooleja ei ole lainkaan, sillä kaikki muuttujat ovat rooliltaan ainoan arvon säilyttäjiä. Sen sijaan Prologissa käytetään rekursiossa paljon akkupari-tekniikkaa, missä kahdella muuttujalla on keskenään sellaiset roolit, että toinen kerää tiedot ja toinen palauttaa tuloksen. Sama voidaan tehdä funktiomuodossa siten, että tarvitaankin vain yksi arvo. Alla esimerkkinä kertoman laskenta:

kertoma(0)=1.

kertoma(1)=1.

kertoma(N) = kertoma(N-1)*N.

Voimakkaasti tyypitetyssä kielessä kuten Visual Prolog kannattaa määritellä muuttujat siten, että muuttujaa ei voida juurikaan käyttää väärin. Väärinkäyttö voidaan estää oikeilla tyyppivalinnoilla. Esimerkiksi charCount kertoo, että siihen on tallennettu merkkien määrä, charIndex on paikka merkkijonossa jne.

Soveltuvuudesta



Muuttujien roolien tutkimus on lähinnä akateemista tutkimusta, joka ei hyödytä teollisuutta, mutta mahdollistaa diplomitöiden ja gradujen suunnittelun. Opettamisen kehittämistä tuo aihe kuitenkin edistää jos oppilailla on muuten vaikeuksia ymmärtää muuttujien semanttista käyttöä.



Muutamia linkkejä:
Craig Bishop and Colin G. Johnson. Assessing Roles of Variables by Program Analysis.

Itseoppineita neroja

Koululaitoksen ja yliopistojärjestelmän tarpeellisuudesta ei tule kovin mairittelevaa kuvaa kun silloin tällöin tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat omaksuneet tieteen periaatteet ja sisällön itse - osallistumatta alan koulutukseen.
Muutamia todella huimia tapauksia itseoppineista neroista tiedetään.

Giordano Bruno opetteli tähtitieteen ja ennusti maailmankaikkeuden

Tämä fysiikan ja tähtitieteen suuruus, Giordano Bruno poltettiin elävältä Kukkien torilla Rooman keskustassa helmikuun 16. vuonna 1600 (täällä lisää). Hänen rikoksenaan oli ajattelun harjoittaminen. Vuonna 1889, kun vapaa-ajattelijat ja järkevät uskovaiset pystyttivät hänelle patsaan tuolle samalle torille, jolla katolinen kirkko murhasi hänet, paavi Leo XIII tuomitsi heidät. Vuonna 1942 kardinaali Mercati väitti, että kirkko teki oikein, koska Bruno ansaitsi tulla surmatuksi. Vatikaani on sittemmin vaiennut asiasta.Nyt mietitään pitäisikö uuden paavin päästää Bruno vihdoin pannasta.

Alla muutamia lainauksia oheisesta viitteestä:

Bruno oli itseoppinut nero. Hänhän eli ennen Galileita. Hän väitti, että Kopernikus oli oikeassa - että maa kiersi aurinkoa. Hän jatkoi kuitenkin valovuosia tuon puolalaisen tähtitieteilijän ohi: meidän aurinkomme on vain läheinen tähti, hän väitti, ja miljoonilla tähdillä on planeettoja ympärillään juuri niin kuin meidän tähdellämme. Hän väitti, että tämä tähtien universumi on rajaton.

Näiden väitteiden vuoksi, ja koska hän esitti, että papeilla ei ollut oikeutta väkisin yrittää käännyttää epäuskoisia, Brunon entinen kirkko asetti hänet syytteeseen. Katolinen kirkko sulki hänet inkvisiition ylläpitämiin vankiloihin Roomassa ja Venetsiassa seitsemäksi vuodeksi. Amerikkalaista Starria muistuttava syyttäjä samoili Eurooppaa etsien hänen kirjoituksiaan. Hänelle tarjottiin vapautta, mikäli hän peräytyisi. Hän hymähti pelkälle ajatukselle, ja sanoi piispoille ja papeille, jotka tuomitsivat hänet kuolemaan: "Ehkäpä teidän pelkonne antaessanne tuomiota on suurempi kuin minun sitä ottaessani vastaan."

Vuosikymmeniä myöhemmin Galileo perääntyi, joten hänelle ei käynyt yhtä pahasti kuin Brunolle.

Srinivasa Ramanuja kehitti ja johti suuria osia matematiikasta aivan itse

Englantilainen matematiikan professori GH Hardy sai yllättävää postia Intiasta vv. 1913. Lähettäjänä oli nuori itseoppinut nero Srinivasa Ramanuja, joka oli johtanut suuria osia matematiikan postulaateista itsenäisesti. Siitä on lisää mm. tässä Solmu-lehdessä (sivusta 31 alkaen).

Poimintoja Wikistä:

Born and raised in Erode, Tamil Nadu, India, Ramanujan first encountered formal mathematics at age 10. He demonstrated a natural ability, and was given books on advanced trigonometry by S L Loney. He had mastered them by age 13, and even discovered theorems of his own. He demonstrated unusual mathematical skills at school, winning accolades and awards. By 17, Ramanujan conducted his own mathematical research on Bernoulli numbers and the Euler–Mascheroni constant. He received a scholarship to study at Government College in Kumbakonam, but lost it when he failed his non-mathematical coursework. He joined another college to pursue independent mathematical research, working as a clerk in the Accountant-General's office at the Madras Port Trust Office to support himself. In 1912–1913, he sent samples of his theorems to three academics at the University of Cambridge.

Ainoastaan Hardy suvaitsi lukea Ramanujanin kirjeen, mutta sen ansiosta hän pääsi perille siitä, että kaukainen lähettäjä on joko nero tai joku umpihullu tyyppi, joka tekee asioista pilaa. Kirje kuului kuulemma näin:

S. Ramanujan G.H. Hardylle, Madras 16. tammikuuta 1913:

”Hyvä herra,
pyydän esittäytyä Madrasin satamasäätiön tiliosaston virkailijana, joka ansaitsee vuodessa 20 puntaa. Olen nyt noin 23 vuoden ikäinen.Minulla ei ole yliopistollista koulutusta, mutta olen suorittanut tavanomaiset kouluopinnot.
Koulun päätettyäni olen käyttänyt vapaaaikani matematiikan parissa työskentelemiseen. En ole seurannut yliopistokurssien tavanomaista kulkua, vaan olen etsinyt uusia teitä. Olen tutkinut hajaantuvia sarjoja yleisesti. Paikalliset matemaatikot kuvailevat saavuttamiani tuloksia ’järisyttäviksi’.

Harkinnan jälkeen Hardy päätti ryhtyä toimeen ja niinpä hän hankki tämän intialaisen käymään yliopistoonsa. Tuloksena yhteistyöstä syntyi runsaasti uutta tiedettä. Myöhemmin Ramanujanin muistikirjoista on löydetty kaikkiaan kaksitoista aluetta (1. alkeismatematiikka,
2. lukuteoria, 3. äärettömät sarjat, 4. integraalit,  5. asymptoottiset ekspansiot ja approksimaatiot,
6. gammafunktio ja siihen liittyvät funktiot, 7. hypergeometriset funktiot,  8. q-sarjat,  9. ketjumurtoluvut, 10. thetafunktiot ja modulaariset yhtälöt,  11.Ramanujanin teoria elliptisistä funktioista ja 12. luokkainvariantit).

Hardy arvioi Ramanujanin merkitystä toteamalla hänellä olleen erinomaisen muistin, mikä ei kuitenkaan ollut poikkeuksellista matemaatikoilla: ”Hänen näkemyksensä algebrallisista kaavoista, äärettömien sarjojen muunnoksista, jne. oli hämmästyttävä. Tässä suhteessa en ole koskaan tavannut hänen veroistaan, ja voin verrata häntä vain Euleriin tai Jacobiin.” ... ”Muistillaan, kärsivällisyydellään ja laskentakyvyllään hän yhdisti tehokkaan yleistyksen, herkkyyden muodon hahmottamiseen ja kyvyn nopeasti muunnella oletuksiaan, mitkä olivat usein järisyttäviä tehden hänestä omalla erityisalallaan (osaajan), jolla ei ollut vertaa omana aikanaan.

Voiko tietojenkäsittelytieteen huipulle päästä "koukaten" - muiden ohi?
Nykyisin henkilöllä, joka rupeaa omatoimisesti tutkimaan tiedettä haluamaansa alaan liittyen on huomattavasti parempi tilanne kuin Giordano Brunolla ja Srinivasa Ramanujanilla. Meillä on nimittäin ainakin kolme asiaa paremmin:

1. Internet tarjoaa valtaisan määrän tietoa, suuri osa tieteellisistä artikkeleistakin on ilmaisia.
2. Enää ei tarvitse pelätä, että joutuisi inkvisition uhriksi.
3. Sähköpostin avulla voi tavoittaa kaukaisiakin professoreita, paremmin kuin 100 vuotta sitten
4. Yliopistolaitos, ainakin teoriassa, on tarjoavinaan opetusta ja kursseja. Itse en tosin niistä ole juuri ollenkaan päässyt hyötymään, eikä minua päästetty tutkijakoulun viikkopalavereihinkaan mukaan.
   
5. Konferensseissa pääsee tapaamaan alansa huippuja (edellyttäen, että on varaa matkustaa).
   

Ongelmia on edelleen:

1. Informaatioähkyn takia ihmisiä ei tavoita juuri sen paremmin kuin 100 vuotta sittenkään
2. Kilpailun takia kilpa-asenne estää vapaata kommunikaatiota vielä kielteisemmin kuin 100 vuotta sitten. Hyvin harvat ovat halukkaita puhumaan suunnitelmistaan.
3. Sadan vuoden aikana ilmapiiri on muuttunut katkeranoloiseksi. Löytämisen ilo on tieteestä kadonnut, sen sijalle on tullut tulostehtailua. Kirjoittamisesta on tullut itse tarkoitus. Tutkijat taistelevat tänään asemastaan paljolti epärehellisin, vilpillisin keinoin. Ennenkaikkea tämä tulee esille kotimaassa. On aiheetonta solvausta ja toisen työn vähättelyä. 
4. Rahoitusta tutkimukselle on vielä vaikeampi saada kuin 100 vuotta sitten, sillä pyrkijöitä on pilvin pimein. Rahoittajilla ei ole kykyä tunnistaa niistä kelvollisia.
   

Miten pääsin MDE-tutkimuksen kärjen tasalle?
Läpäisin yliopistossa maisterivaiheen ja tohtorikoulutusvaiheen lähes käymättä läpi montaakaan oikeaa tietotekniikan tai tietojenkäsittelytieteen kurssia. Kokemukseni perusteella minut päästettiin vähällä, mutta kääntöpuolena en päässyt tuntemaan vertaisopiskelijoita enkä päässyt oppimaan oppimismenetelmiäkään - paitsi kantapään kautta ja itseopiskelemalla. Siinä suhteessa olin tavallaan samassa tilanteessa kuin äskeiset nerotkin.

Lokakuulla (2009) Denverin SLE-konferenssissa aiheena oli formalien kielten suunnittelu (Source Language Engineering), mitä teknologiaa nimitetään nykyisellään Grammarwareksi. Tämän alueen olin opetellut Prolog-kirjoista pitkän ajan kuluessa. Prolog-tekniikan ansiosta oli tehnyt translaattoripatentin kuinka muuntaa lähdekieltä mahdollisimman automaattisesti tehdyllä translaattorigeneraattorilla toiseen kieleen. Tämä innovaatio sai minut perustamaan yrityksen lähdekoodin analysointiinkin.

Mietittyäni lähdekoodin olemusta ja tietomalleja vuosikausia pääsin väitöksessäni johtamaan atomistisen lähdekoodin mallin. Denverissä SLE-teemaan liittyen puhuttiin mallintamisteknologioista (Modelware), jonka pääkäsitteitä ovat Model Driven Engineering (MDE) ja Model Driven Architecture (MDA). Olin jo väitöshankkeeni alussa päättänyt, että parannan MDA-malleja merkittävän paljon (siis yksinkertaistan niitä). MDE:n pääkehittäjä Jean Bezivin oli paikalla Denverissä ja piti pääpuheen (Jim Cordyn toisen puheen ohella). Hän otti MDE:n yhteydessä puheeksi käsitteen technological spaces (teknologia-avaruudet), mikä on olennaisen tärkeä mallintamista ja tietojenkäsittelytiedettä yleensä tarkentava tarkastelun rajaus. Yhden teknologia-avaruuden sisällä tyypillisesti käytetään samantapaisia peruskonstruktioita, menetelmiä, työkaluja ja ratkaisuja. Teknologia-avaruuksia esitellessään Bezivin toi esille kalvossaan kirjani ja kertoi, että mainioita kirjoja teknologia-avaruuksista on jo olemassa.

Jean Bezivin on perehtynyt symbolisen analyysin menetelmääni ainakin blogini kautta. Sieltä hän on voinut havainnoida, että olen parantanut GrammarWare-aluetta muutamilla pienillä, mutta merkittävillä oivalluksilla. ModelWare-puolta olen parantanut merkittävästi atomistisella mallilla. Jutellessani myöhemmin hänen kanssaan kyselin häneltä, onko mitä hänellä on mielessä jatkotutkimuksen suhteen. Hän sanoi, että heidän porukkansa ei aio MoDisco-ohjelmassaan keskittyä imperatiivisiin kieliin, eikä tavoittekaan suoritettavan mallin kehittämistä. Siten SimulationWare ei suoraan kiinnosta heitä, eikä tietämyksen poimiminen Javan koodista lausetasolla. Näissä kahdessa teknologia-osuudessa olin edennyt heitä pidemmälle.  Bezivinillä on Inria-organisaationsa kautta kymmenen vuoden ja satojen miestyövuosien kokemus, mutta käsittelyn linjaukset poikkeavat melkoisesti siitä mihin itse olen päätynyt kymmenen vuoden aikana.

Oheisessa kuvassa kehittämäni teknologia-avaruudet. Ne tukevat huomattavasti paremmin sekä tietokoneen perustoimintojen simulointia että ihmisen ajatteluprosessin synkronointia koodin toimintoihin, kuin mikään muu menetelmä tähän asti.

Blogin avaus

Blogi on avattu 31.5.2009.
Sen tarkoituksena on tuoda esille hyviä ja huonoja käytäntöjä tutkimuksesta, mutta myös pohtia tieteen perimmäistä olemusta. Erityisesti painotetaan tietojenkäsittelytiedettä (computer science) ja menetelmiä ohjelmisto-ongelmien selvittämiseksi.