Tuleeko suomalaisesta tietokirjallisuudesta vientituotetta?

Osmo Pekonen on monipuolinen tieteen ja kulttuurin persoona. Hän on FT ja YTT ja toimii Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa matematiikan dosenttina. Hän on jäsenenä monissa alan liitoissa kuten Suomen Kirjailijaliitto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Tietokirjailijat (hallituksen jäsen) ja Suomen tiedetoimittajain liitto (hallituksen jäsen 1995-2001).
Näiden jäsenyyksien takiakin hän haluaa edistää suomalaisten tietokirjojen vientiä ja ehdotti jopa Hesarin tiedesivuilla, että Suomen tulisi saada osasto Frankfurtin kirjamessuille Suomen teemavuonna 2014.

Toinen aktiivinen tietokirjallisuuden persoona, kustantaja ja paljon muuta Kimmo Pietiläinen kommentoi Pekosen ehdotusta Hesarissa 22.11. Hän toimii Terra Cognita-nimisessä yhtiössään. Pietiläisen tavoitteissa lienee enemmänkin suomentaa kirjoja ja tuoda ulkomailta, missä hän on saanut paljonkin aikaan. Niinpä näiden kahden herran mielipiteeet menevät aikalailla ristiin.

Pietiläinen näyttää vähättelevän suomalaisen kirjatuotannon volyymiä ja mahdollisuuksia, missä hän on osaksi oikeassakin. Hän väittää, että Suomessa ei ole vahvaa ajattelun ja tietämisen perinnettä ja että nykytilanne ei ole vahva. Hän tuo esille, että lehdistö on nyt turhanpäiväistymässä, ja siinä hän varmasti on oikeassa. Julkisuudessa suositaan keittokirjoja ja dekkareita ja sitä rataa viihdettä ja hömppää. Se ilmentää osaltaan ajattelun kehnoa tilaa.

En ymmärrä mitä Pietiläinen tarkoittaa sanoessaan, että apuun tarvitaan suomalaisen tietokirjallisuuden tukahduttaja? Eikö paremminkin elvyttäjä, vai onko hän niin pettynyt mahdollisuuksiin suomentaa kirjoja?  Satiirisesti hän väittää, että yhteiskuntamme on kunnostautunut suomalaisen tietokirjallusuuden alasajossa. Hän väittää näin, vaikka juuri tänä vuonna hän on saanut Suomen tiedetoimittajain liiton vuotuisen Tiedetoimittaja-palkinnon, erityisesti ajankohtaisen ulkomaisen tiedekirjallisuuden tarjoamisesta suomen kielellä suomalaisille lukijoille. Hän pitää silti kääntämisen tulevaisuutta haasteellisena.Hyvän kielipään omaavat lukijat käyttävät mieluusti englantia ja muitakin kieliä.

Pekosen tuotanto on syvällisempää kuin fyysikko Pietiläisen. Hän on käyttänyt useitakin kustantajia. Mielipiteissäni en olisi noin synkkä kuin Pietiläinen. Paljon tietysti on kiinni yhteiskunnasta voiko se tukea suomalaisten kirjojen kustantamista ja kääntämistä englanniksi. Kirjoittaminen suomeksi on isänmaallinen teko. Tottakai se pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi kuten Pekonen ehdottaa. Eri asia kuinka pitkälle siinä onnistutaan, vai viekö amerikkalainen popularismi ja englikaaninen vyörytys voiton?

Omista kirjoistani
Jos Pekosella on parisen kymmentä kirjaa ja Pietiläinen kustantanut vajaat 100 (n. 80), oma tuotantoni on suppeaa eikä aiemmin tarkoitettukaan suurelle yleisölle. Englanninkielinen Symbolic Analysis kirja käännettiin suoraan englanniksi. Nyt on valmistumassa suomenkielinen kirja Käytännön opas ohjelmisto-ongelmien ratkaisemiseen. Kun se on valmis, olisi hyvä pitää tuumaus- ja suunnittelutauko ja tutkia miten se kannattaisi kääntää englanniksi. Ehkä sitten espanjaksi. Tulollaan minulla on yksi yhteiskuntasävytteinen pamfletti suomeksi, jota ei ole tarkoitustakaan kääntää. Näin saan kokoon seitsemän kirjaa alkaen vuodesta 1995. Saattaa hyvinkin olla, että symbolisen analyysin menetelmä, jonka kehitin ongelmisto-puolelle alkaa jalostumaan yleiseksi kognitiiviseksi mallintamistavaksi, josta olisi hyvä kirjoittaa kansainvälisille foorumeille. Tutkimuspuolella kirjoja arvostetaan enenmmän kuin pelkkää väitöskirjaa ja joukkoa erillisiä artikkeleita. Tutkija on meritoitunut, jos hän on pystynyt kirjoittamaan alastaan useita kirjoja. En itse katsoisi kuka kustantaja on, sisältö se ratkaisee, eikä nimi kirjan alussa. 

Ensimmäisen kirjan voi tehdä kuka vaan, mutta sitten siinä punnitaan todelliset rahkeet: valmistuuko toinen ja useampia kirjoja. Itse tuen mieluummin ulkomaisia tiedekirjoja kuin tieteellisiä artikkeleita, tosin molemmilla on hyvät puolensa. Sähköinen kirjanlukulaite olisi hyvä asia: voisi vaikka autossa istuessa kuunnelle tieteen syvimpiä saloja - nyt kun radiosta tulee pelkkää hömppää.